Kesäni on ollut melko epäpoliittinen, ja päivät ovat lähinnä täyttyneet työstä vakuutusyhtiössä, loikoilemisesta sekä satunnaisista pakollisista velvollisuuksista, joita kohtaan aivoni ovat tosin selkeästi ottaneet jonkin sortin automaatiotorjunnan kesän kunniaksi. Tänään puheeksi tuli kuitenkin koululiikunta ja siitä harvinaisen monille jäävät traumat. Jottei heinäkuu vaikuttaisi aivan liian tyhjänpäiväiseltä, copypastaan alle syksyllä kirjoittamani tekstin koululiikunnasta. Tekstiin voisin lisätä, että myös lakimuutokselle olisi tarvetta.
Kesäillan lenkkiterveisin, Saara
Koululiikunta nykyisessä numeroilla arvioitavassa muodossaan ei ole tarkoituksenmukaista. On pohdittava, mikä on koululiikunnan tavoite: kaiken järjen mukaan lasten ja nuorten kunnon ylläpito, liikkumaan innostaminen, oman kehon tunteminen sekä hyväksyntä, ryhmähengen kasvattaminen ja yhteistyön, sosiaalisten taitojen sekä itsetunnon lisääminen. Mikään edellä mainituista tavoitteista ei edellytä jatkuvaa kilpailuttamista, suorittamista, paremmuusjärjestykseen asettamista tai liikunnan arvostelemista numeroin.
Sanallinen arviointi on lain mukaan mahdollista muun muassa 1.-7. vuosiluokilla sekä valinnaisen aineen arvostelussa, ja lain puitteissa erityisesti liikunnan numeroarviointia tulisi välttää mahdollisimman paljon. Liikunnannumero saattaa saada joitakin oppilaita tsemppaamaan omissa suorituksissaan, mutta vähintään yhtä hyvään tulokseen päästäisiin oikeanlaisella kannustamisella ja itsensä ylittämisen kokemuksen esiintuomisella. Heikoimpia liikkujia, joita erityisesti tulisi kannustaa liikkumaan, numeron takia käytävä kilpailu lannistaa, ja koululiikunnasta saattaa jopa jäädä traumoja, joiden takia nuori ei vanhemmallakaan iällä innostu pitämään kuntoa yllä.
Kilpailuja koulussa voitaisiin järjestää kilpailuhenkisten kesken, mutta heikompia liikkujia on turha laittaa kisaamaan heitä ylivoimaisesti liikunnallisempien kanssa pakosta. Jos koululiikuntaa kehitettäisiin siihen suuntaan, että siinä panostettaisiin toisten kannustamiseen, ryhmähengen kasvattamiseen, itsensä ylittämiseen ja uusien lajien kokeilemiseen, olisivat liikunnantunnit kaikkien kannalta hyödyllisempiä. Näinkin pieni muutos voi ennaltaehkäistä mm. tulevaisuudessa työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista, ylipainosta aiheutuvia sairauksia, syrjäytymistä ja työssäjaksamisen puutteesta aiheutuvia sairaslomia.