Minun piti kirjoittaa aiheesta Pennisilta jo ennen lautakunnan käsittelyä, mutta flunssa vei kirjoitusinnon. Pääsi sitten käymään niin, että lautakunta (jonne en itse juuri tuona päivänä päässyt istumaan) päätti sijoittaa uuden sillan kohtaan Kauppiaskatu – Rettiginrinne. Vihreiden lisäyksellä päätettiin myös, että ”hankkeen toteuttamisen yhteydessä uudelle sillalle johtavien kevyenliikenteen väylien kattavuutta etenkin väleillä Kauppiaskatu – Yliopistonkatu sekä Hämeenkatu – Uudenmaankatu parannetaan.” (Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan pöytäkirjasta 28.4.)
Ihan kiva. Itse olisin kuitenkin kannattanut sitä, että Pennisilta laitetaan Pennisillan paikalle, eli vanhaan kohtaan yhdistämään Vanha Suurtori ja kirjaston edusta, nk. Hauenleuka. Näin se olisi palvellut parhaiten Tuomiokirkolta tulevaa ja keskustaan suuntaavaa kevyttä liikennettä, yhdistänyt joen eri puolilla sijaitsevat vanhat kulttuurialueet – ja ennen kaikkea tehnyt kunniaa historialle. Mutta milloin Turussa olisikaan näin tehty.
Vanhanmallinen Pennisilta olisi lisäksi sopinut ympäristöön mainiosti ja mahdollistanut Tuomiokirkkosillan vapautumisen pikaraitiotielle. Nyt etenkin siellä täällä huitelevat pyöräilijät tekevät sillan kupeessa sijaitsevasta risteyksestä varsin vaarallisen. Aurasillan ongelmat etenkin pyöräilijöitä ajatellen olisi voinut hoitaa esimerkiksi toisen puolen muuttamisella pyörätieksi tai laajennuksella.
Mutta ei itketä sen enempää kun maito on jo kaatunut: Kyllähän joen voi ylittää myös Rettiginrinteen kohdasta. Silloin täytyy vain pitää huolta siitä, että Kauppiaskatu pyhitetään kevyelle liikenteelle. Eikä sillan nimi voi tietenkään olla Pennisilta. Ehdotan Kirjastosiltaa.
