…paitsi jos auraamattomat tiet estävät kulkusi.
Olen hoitanut paikasta toiseen liikkumisen Turussa läpi vuoden pyörällä. Lumen tultua vaihdoin pyörään nastarenkaat ja iskin lisävaatekerraston päälle. En omien kokemuksieni perusteella ole läheskään ainoa: Turussakin on viime vuosina havahduttu siihen, että pyöräillä voi vuodenajasta riippumatta.
Kaikki sujuisi vallan mainiosti, jos pyörätiet aurattaisiin. Nastat pitävät nimittäin hienosti liukkaimmallakin jäällä ja jopa umpihangessa, mutta yritäpä pyöräillä loskassa tai alustalla, jossa lumi on paakkuuntunut valleiksi. Kun rengas ei saa pitoa kovasta alustasta, alkaa pyörä viettää milloin mihinkin suuntaan. Kertaakaan en ole onneksi tällaisessa tilanteessa kaatunut, mutta meno on melko holtitonta ja myös näyttää siltä.
Hyvällä tuurilla autotie pyörätien vieressä on vielä aurattu niin, että lumikinokset on heitetty pyörätielle. Silloin pitää siirtyä jalankulkijoiden puolelle, jolloin alusta on vielä paakkuisempi ja kävelijöille jää vähemmän tilaa. Kun pyöräteitä ei aurata, eivät jalankulkijatkaan aina ymmärrä, että pyörätie on yhä siinä, missä se oli ennen lumen tuloakin, ja poukkaroivat milloin milläkin puolella kevyen liikenteen väylää.
Mitäköhän autoilijat sanoisivat, jollei autoteitä aurattaisi? Vaikka talvipyöräily on lisääntynyt leutojen talvien myötä, ei tiehuolto ole tuntunut heräävän tähän tosiasiaan. Vaaratilanteita lisää myös se, jos pyöräilijä joutuu siirtymään autotien puolelle. Tien reunassa on usein jo edellä mainitsemia lumivalleja, joissa pito on olematon, ja pyöräilijä saattaa suistua kaistan keskelle suoraan auton eteen.
Voin silti suositella talvipyöräilyä suuresti, kunhan ajettava reitti on harkittu ja oma tasapaino kunnossa. Muistakaahan nyt kuitenkin, ettei pyörän selkään ole asiaa ilman talvirenkaita, kypärää, lamppua ja heijastimia!
