Julkaistu Maailmantalouden tekijät -kampanjan blogissa.
BKT, bruttokansantuote, on yhteiskunnan taloudellisen tuottavuuden ja aktiivisuuden mittari. Sitä ei ole koskaan tarkoitettu hyvinvoinnin mittariksi: Näin totesi jo mittarin kehittäjä Simon Kuznets vuonna 1941. BKT kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin. Tällöin tavoiteltiin mahdollisimman suurta ja nopeaa talouskasvua. Ympäristön kestävää käyttöä, sosiaalista vaikutusta ja luonnonvarojen rajallisuutta ei huomioitu.
Kärjistäen voisi sanoa, että BKT kuvaa kaikkea sellaista yhteiskunnan toimintaa, johon liittyy raha. Se ei kuitenkaan erottele hyvää kasvua huonosta. Sosiaaliset tekijät kuten elämänlaatu, tuloerot, vapaa-aika ja onnellisuus jäävät huomiotta.
BKT:ta kasvattavat myös hyvinvointia heikentävät asiat kuten rikollisuus, sairaudet, onnettomuudet ja luonnonkatastrofit, kun näiden aiheuttamat haitat joudutaan rahallisin panoksin korjaamaan. Ennaltaehkäisyn sijaan kannustetaan hyvinvointia heikentävien asioiden lisäämiseen. Firmankaan liikevaihto ei kerro toiminnan pohjan kestävyydestä, työntekijöiden hyvinvoinnista tai eko- ja materiaalitehokkuudesta.
BKT istuu kuitenkin edelleen tiukasti valtaistuimellaan poliittisen päätöksenteon ohjaajana. Se ei sovellu nykyisen jälkiteollisen ajan mittariksi, vaan sen oheen tarvitaan uusia hyvinvoinnin kehityksen suunnannäyttäjiä: vihreitä indikaattoreita aitoa hyvinvointia kohti ohjaaviksi kompasseiksi.
Eräs hyvä ehdokas tällaiseksi uudenlaiseksi mittariksi on aidon kehityksen indikaattori, GPI (Genuine Progress Indicator). Se on pilottiversiona laskettu Suomelle vuonna 2010, ja viime vuonna on toteutettu pilottilaskennat kaikille Suomen maakunnille. GPI pyrkii erottamaan taloudellisen toiminnan myönteiset vaikutukset sen ympäristön ja yhteiskunnan tilaa heikentävistä vaikutuksista sekä ottamaan huomioon ympäristövaikutusten keston.
Vuonna 2009 EU-komissio julkaisi niin sanotun Beyond GDP –kansainvälisen aloitteen, jonka avulla on pystytty kannustamaan BKT:lle vaihtoehtoisten kestävää kehitystä kuvaavien hyvinvointi-indikaattorien kehittämiseen ja käyttöönottoon.
Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz on todennut, että BKT on vanhentunut mittari, joka johtaa vain huonoihin päätöksiin. Myös Robert Kennedy totesi jo vuonna 1968, että BKT mittaa kaikkea muuta kuin sitä, mikä on todella merkityksellistä elämässä. Siltikin mittaamme edelleen hyvinvointia erityisesti ja nimenomaan BKT:n avulla. Luulemme mittaavamme hyvinvointia, vaikka mittaammekin pahoinvointia.
Uusia BKT:lle vaihtoehtoisia indikaattoreita on kehitetty runsaasti, mutta niitä ei uskalleta ottaa käyttöön poliittisessa päätöksenteossa. Siksi tarvitsemme sekä Suomessa, EU:ssa että paikallisesti lyhyen ja pitkän tähtäimen strategioita uusien mittareiden käytön edistämiseksi. Ihminen tekee sitä, mitä mittaa – siksi on aika ottaa aitoa hyvinvointia kuvaavat mittarit laajempaan käyttöön.
