Kolumni julkaistu Vihreän Langan sivuilla 2.4.
Suvullani on käytössään kaksi kesämökkiä Varsinais-Suomen saaristossa. Olen viettänyt paljon aikaa saaristossa ja muistan lapsena katselleeni laitureilta meren pohjaa puolentoista metrin syvyyteen. Viime kesänä laiturilta näkyi lähinnä sameaa vettä ja rehevöitynyttä kasvustoa.
Haluan, että lapseni ja lapsenlapseni voivat yhä uida Itämeressä, purjehtia ja kalastaa. Meremme on kuitenkin maailman saastunein sisämeri, eikä tilanne parane automaattisesti: Euroopan unionin ja Itämeren valtioiden on tehtävä paljon töitä, jotta saisimme Itämeren pelastettua.
Euroopan unionilla on suojelussa monta roolia: Se antaa lainsäädäntöä esimerkiksi jätevesien puhdistamisesta, päättää Itämereen vaikuttavista rahoista, muun muassa maataloustuista, ja toimii Itämeren valtioiden yhteistyön foorumina.
Yhteistyötä valtioiden välille tarvitaankin. Jos Itämeri halutaan pelastaa, vaaditaan jokaisen ympärysvaltion panosta. EU on jo onnistunut puuttumaan esimerkiksi Pietarin jätevesiongelmaan: Yli 98% kaupungin jätevesistä puhdistetaan yhteistyön tuloksena. Nyt on tärkeää päästä eroon esimerkiksi Kalingradin ja Gdanskin isoista yksittäisistä pistekuormittajista, mutta yhtä tärkeää on vähentää kokonaispäästöjä eri puolilla Itämerta. Tähän tarvitaan EU:n kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita.
Veden laadun parantamiseksi tärkeintä on vähentää mereen tulevaa ravinnekuormitusta. Ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maatalous. Euroopan parlamentti taas päättää unionin budjetista, josta jopa puolet on maataloustukia. Ei ole yhdentekevää, miten nämä tuet kohdennetaan.
Maatalouden perustulotuen sijaan tukia pitää kohdistaa ympäristöperusteisesti ensisijaisesti sinne, missä rahalla saadaan aikaan suurimpia konkreettisia tuloksia vesiensuojelussa. Maataloudessa täytyy rajoittaa lannoitusta, ottaa käyttöön biokaasua, kierrättää ravinteita sekä huolehtia peltojen suojavyöhykkeistä. Kun uudistuksille löydetään parhaat keinot, voivat tuottajat samalla vähentää ravinnekuormitusta ja tehostaa omaa ravinteiden hyötykäyttöään sekä toimintaansa.
Jotta EU:n meristrategian tavoite Itämeren hyvästä tilasta 2020 olisi lähelläkään täyttyä, täytyy Itämerta koskevaa lainsäädäntöä tiukentaa Itämeren suojelukomissio HELCOM:in suositusten tasolle. Myöskään öljynkuljetuksen turvallisuusjärjestelmät eivät saa jäädä laahaamaan meriliikenteen kasvun perässä, sillä öljyvahingot ovat herkälle merelle kohtalokkaita.
Jotta lapsenlapsemmekin voisivat elää puhtaan Itämeren rannalla ja nähdä rakkolevää sekä kaloja, täytyy koko Euroopan ottaa meremme suojelu tosissaan.
Kirjoittaja on ympäristörikosoikeudesta graduaan kirjoittava oikeusnotaari, Turun kaupunginvaltuutettu ja eurovaaliehdokas.
