Vuoden 2020 alkaminen herätti minut: Meillä on enää 9 vuotta aikaa!
Kaupunginvaltuusto käsitteli elokuun kokouksessaan Turun ilmastoraporttia, josta itsekin puhuin (maskin takia kirjaimellisesti rillit huurussa). Tavoitteenaahan on hiilineutraalius kaupungin 800-vuotisjuhlana vuonna 2029.
Onneksi Turku on hyvin matkalla. Ilmastosuunnitelman toimeenpano ja tavoitteet ovat vuoden 2019 aikana toteutuneet hyvin. Kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Saavutettu kokonaispäästövähennys on yli 35 prosenttia ja asukaskohtainen yli 45 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon.
Tällä hetkellä vaikuttaa varsin todennäköiseltä, että Turun alueen kasvihuonekaasupäästöt saadaan välitavoitteen mukaisesti puolitettua viimeistään vuonna 2021. Fossiilisen hiilen energiakäytöstä voitaneen luopua jo vuoden 2022 aikana.
Mutta vauhdin pitää kiihtyä, jotta pääsemme tavoitteeseen!
Pitää varoa, ettei käy kuten Itämerelle: helposti vähennettävä pistekuormitus kuten tehtaat ja jätevedenpuhdistamot on saatu aisoihin, mutta vaikeasti hillittävä hajakuormitus erityisesti maataloudesta ei ole laskenut lainkaan.
Liikenteen ilmastopäästöissä ei nimittäin juuri ole tapahtunut muutosta. Viime vuosina ne ovat polkeneet paikallaan. Liikenteen päästöjen suhteellinen osuus kasvaa, ja se vaatii isoja tekoja!
Liikenteestä on muodostumassa Turun merkittävin päästösektori. Sen ennakoidaan aiheuttavan noin puolet vuoden 2029 jäljelle jäävistä päästöistä. Liikenteen päästöjen vähentäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä sekä lukuisia toisiaan tukevia päätöksiä.
Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen vahvistaminen parantaa kaupunkiympäristöä. Se vähentää liikenteen tilantarvetta ja saasteita, parantaa terveyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä sekä pienentää päästöjä.
On toki ymmärrettävää, miksi muutos on vaikeaa: liikkuminen symboloi vapautta. Joko se, että pääsee ajamaan minne vaan, toiselle se, ettei tarvitse etsiä parkkipaikkaa tai omistaa ja maksaa autosta.
Jos muutos olisi helppoa, se olisi jo tehty. Mutta nyt kaikkien täytyy ihan oikeasti herätä. Puheet pois ja teot puhumaan sen sijaan.
Raportti loppuu hyvään kiteytykseen: ”Turkulaisten kannalta tämä merkitsee myös turvallisempaa ja parempaa arkea, työtä ja toimeentuloa sekä kotikaupunkia, jota sopii vaikka vähän kehuakin.”
Huolehditaan siitä, että teot antavat aihetta kehuihin.
