Konkreettiset ilmastoteot liikenteessä vaativat rohkeutta

YLEn vaalikoneessa lähes kaikki puolueet olivat sitä mieltä, että Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia.

Siis periaatteessa.

Käytännössä vain vihreät ja osin vasemmistoliitto oli valmis oikeisiin toimiin. Muissa puolueissa autoilua ei haluta vähentää, ruuan päästöjä ei haluta laskea, autokannan muutosta päästöttömäksi ei olla valmiita vauhdittamaan. Kun siis pitäisi tehdä konkreettisia ilmastopäätöksiä, tai edes kannattaa niitä, pupu hiipiikin pöksyyn.

Tämä on nähty valtakunnanpolitiikassa jo tällä hallituskaudella. Metsiä hakataan ennätyksellisiä määriä, pääosa liikenneinvestoinneista ja liikenteeseen liittyvistä tuista menee autoilulle, eläinperäistä ruuantuotantoa tuetaan menemään.

Tämä on nähty myös paikallisessa politiikassa. Meillä valtuusto on yksimielisesti päättänyt, että Turku on ilmastoneutraali kaupunki vuonna 2029 ja kestävien kulkumuotojen osuus nostetaan 66 prosenttiin. Konkreettisista ilmastoteoista saa kuitenkin joka kerta taistella ja lujaa.

Keskityn tässä kulkumuotojakaumaan ja sen vaatimiin toimiin. Teemme jatkuvasti pienempiä päätöksiä, jotka vaikuttavat liikenteeseen. Turussa ja monissa muissa kaupungeissa onkin erityisen paljon liikennepoliittisia päätöksiä pöydällä.

Tuleeko raitiotie? Milloin saadaan nopeasti ja tehokkaasti palvelevat runkobussit? Voidaanko läpiajoa rajoittaa keskustassa vuonna 2029? Laajeneeko pysäköinnin maksullisuus keskustassa? Rajoitetaanko yksityisautoilua Auransillalla, kun bussit eivät pääse kulkemaan väliaikaisilla reiteillään? Alennetaanko keskustan nopeusrajoituksia? Rakennetaanko yksityisautoilua lisäävä Kähärin puistotie? Rakennetaanko Mälikkälä-Kuninkojan alueelle luonnonsuojelualue vai tie?

(Omia mielipiteitä ja vastauksia kysymyksiin järjestyksessä: Tulee. Asap 2021. Voidaan. Laajenee. Pitäisi rajata. Alennetaan. Ei. Luonnonsuojelualue.)

Miksi liikennepäätökset ovat niin vaikeita?

Näissä palapäätöksissä unohtuu helposti kokonaiskuva. Turun yksimielinen päätös kasvattaa kävelyn, joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuutta ja vähentää autoilun osuutta edellyttää valtavaa muutosta liikkumisessa, kun kaupunki vielä kasvaa koko ajan. Nykyään kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus on noin 52%. Prosenttiosuuksien 66 ja 52 erot kuulostavat pieniltä, mutta tosiasiassa muutos on suuri, työtä vaativa ja vaikea toteuttaa.

Liikennesuunnittelun ristiriita on, että yksittäinen tukkoinen risteys olisi helppo ratkaista rakentamalla viereen toinen tie tai lisäkaistoja. Kaikki tällaiset autoilua helpottavat päätökset lisäävät kuitenkin taas autoilua ja edelleen ruuhkia sekä hajauttavat maankäyttöä. (Puhun tässä ruuhkista, vaikkei niistä Suomen tai varsinkaan Turun osalta oikeastaa pitäisi edes puhua. Meillä ei ole ruuhkia nähtykään.)

Liikennepäätöksiä on myös vaikea tehdä, koska liikenne puhuttaa paljon ja herättää aina vahvoja näkemyksiä sekä tunteita. Liikkuminen ja syöminen ovat hyvin henkilökohtaisia aiheita. Tietyille sukupolville ja ihmisryhmille yksityisauto on vapauden symboli. Moni päättäjä pelkää äänestäjiensä suuttumista, jos autoilua rajoitetaan. Eräs kokoomuslainen totesi minulle keskustan läpiajon rajoituksista: “Tehkää 2050 mitä haluatte, minä ja äänestäjäni olemme silloin jo kuolleet.”

Valitettavasti 2050 on liian myöhäistä.

Siksi nyt tarvitaan rohkeutta ja uskoa. Rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka ensin saattavat kohauttaa, mutta joilla tähdätään maailman ja esimerkiksi liikkumismahdollisuuksien säilyttämiseen myös tuleville sukupolville.

Tarvitaan uskoa äänestäjiin. Ilmastobarometrin 2019 mukaan suomalaiset haluavat, että ilmastokriisin ratkaisu on seuraavan hallituskauden kärkiteema. Ilmaston nimissä ollaan valmiita hyväksymään myös omaan elämään vaikuttavia päätöksiä, kuten päästöperusteista korkeampaa verotusta.

Kestävä liikkuminen luo viihtyisää ja tervettä Suomea

Kestävämpään liikenteeseen siirtyminen ei ole myöskään pelkkä ympäristökysymys. Kestävä liikenne luo lisäksi myös sujuvaa ja terveempää arkea! Kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen panostaminen parantaa ihmisten liikkumista ja terveyttä sekä laskee terveydenhoitokustannuksia. Autoilun vähentäminen parantaa myös lähiympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Kokonaisuudessaan liikkumismahdollisuudet paranevat, kun tarpeetonta autoilua vähennetään.

Liikenteen murroksella taklataan myös toinen aikamme valtava ongelma, liikkumattomuus. On laskettu, että se aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 7 miljardin kustannukset. Pelkkä harrastuksien tai urheiluseurojen tukeminen ei tähän ongelmaan pure.

Lähes puolet alle kahden kilometrin matkoista kuljetaan nykyään henkilöautolla. Meidän päättäjien vastuulla on rakentaa ihmisten arjen ympäristöstä sellainen, että se kannustaa kävelemään ja pyöräilemään autoilun sijaan. Autoilu ei voi olla helpompi vaihtoehto kuin joukkoliikenne, kävely tai pyöräily.

Oikeastaan ajatus kestävän liikenteen maailmasta on täynnä vapautta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Jos ilmastopäätöksissä onnistutaan, 2030-luvun Suomessa kaupunkeja rakennetaan niin, että niissä on kivaa ja turvallista kävellä, pyöräillä ja käyttää joukkoliikennettä. Yhä useammalla on mahdollisuus valita kestävä tapa liikkua, jolloin ei ole pakko kuluttaa rahojansa oman auton hankkimiseen, parkkeeraamiseen ja huoltamiseen.

Siksi Turussa pitää:

• määrittää, mitä vuotuisia muutoksia tarvitaan, jotta vuoden 2029 kulkumuototavoite saavutetaan, toteuttaa ne (!) ja raportoida niistä
• rakentaa pikaraitiotie
• tehdä kaupungista käveltävää, eli turvallista niin 8- kuin 80-vuotiaalle
• viedä pyöräilyn kehittämisohjelma käytäntöön ja satsata siihen kunnolla rahaa
• ottaa uusi vaihde pyöräilyinvestoinneissa
• priorisoida rajallinen katutila kestäville kulkumuodoille
• toteuttaa runkobussiuudistus
• alentaa nopeusrajoituksia keskustassa ja asuinkaduilla
• tehdä pysäköinnistä säännönmukaisesti maksullista

Siksi Suomessa pitää:

• verottaa saastuttamista ja tukea ekologisia valintoja
• helpottaa kestäviä kulkumuotoja ja vastaavasti rajoittaa suuripäästöistä
• tukea ja investoida kaupunkien kestäviin liikenneratkaisuihin
• siirtää liikenneinvestointien painopiste autoilusta joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn
• nostaa kävelyn ja pyöräliikenteen vuosittaiset investoinnit 30 miljoonasta vähintään 100 miljoonaan (nykyinen taso on vain 1,8 % valtion liikennebudjetista, vaikka pyörällä ja jalan tehdään 30 % matkoista)
• lisätä lähijunaliikennettä
• investoida tunnin junaan ja muuhun rataverkkoon
• poistaa ympäristöhaitalliset tuet
• ottaa käyttöön lentovero

On epärehellistä puhua kauniita sanoja ilmastotavoitteista, jos ei ole valmis tekoihin. Joiltain puolueilta on unohtunut, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii päästöjen karsimista nollaan joka sektorilla. Kaikki tehokkaat keinot pitää ottaa käyttöön!