”Nytpä voit sinäkin alkaa hankkia lapsia.”
”Puolustat pakolaisten ihmisoikeuksia saadaksesi seksiä.”
”Kerropa tyttö mitä mieltä olet ydinvoimasta.”
En ole kuullut yhdenkään miesehdokaskollegani saavan vastaavanlaisia kommentteja osakseen. Saan niitä onneksi itsekin suhteellisen harvoin, ehkä siksi, että teen politiikassa paljon perinteisesti miehisiksi katsottuja asioita, kuten liikennepolitiikkaa ja kaavoitusta. Toiset ihmiset kohtaavat vähättelyä ja huutelua päivittäin.
Maailmaa muutetaan eduskunnassa selkeimmin kahdella tavalla. Ensimmäinen on lakien ja budjetin teko. Toinen on kaikki muu kansanedustajan toiminta, joka vaikuttaa asenteisiin ja jonka kautta luodaan esikuvia.
Monet lait pitää muuttaa ja budjetit vääntää, ennen kuin voimme sanoa Suomen olevan aidosti tasa-arvoinen ja yhdenvertainen maa. Perus- ja ihmisoikeuksien pitää olla lakimuutosten lähtökohtia, ei niiden hidasteita. Tasa-arvoinen perhevapaauudistus pitää toteuttaa, sillä on suuri vaikutus myös palkkatasa-arvoon. Järjestäytynyt rasismi pitää kieltää. Translaki pitää korjata kunnioittamaan itsemääräämisoikeutta.
Ei kuitenkaan ole myöskään yhdentekevää, kuka ja millaiset ryhmät eduskunnassa ovat edustettuina ja näitä päätöksiä tekevät. Asenteita ei muuteta pelkkiä lakeja säätämällä. Tällä hetkellä politiikka näyttäytyy yliedustetun valkoisena, miehisenä ja keski-ikäisenä. Tarvitsemme esikuvia, rohkeutta olla politiikassa omana itsenään, ihmisten koko kirjoa.
Asenteita muutetaan esimerkin voimin yhdessä. Rasismin, naisvihan ja muun syrjinnän normalisoinnille on aika laittaa stoppi.
