(Julkaistu Turkulaisessa 1.4. ja Aamuset-lehdessä 30.3.)
Sote-uudistusta on puuhattu kovalla vauhdilla ja vaihtelevalla menestyksellä. Myllerryksen keskellä ei sovi unohtaa, että esimerkiksi monet ongelmia ennaltaehkäisevät toimet jäävät yhä kuntien tehtäviksi. Maakuntauudistuksen yhteydessä on tärkeää huolehtia siitä, että kunnille jää taloudellinen kannuste järjestää ennaltaehkäiseviä palveluita, vaikka säästöt näkyisivätkin maakuntien tilipussissa.
Typerintä mitä politiikassa voi tehdä, on havitella lyhytaikaisia säästöjä päätöksillä, jotka aiheuttavat pidemmällä aikajänteellä inhimillistä ja taloudellista haittaa. Tällaisia päätöksiä olisivat esimerkiksi koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen, koulutuksesta tai nuorten mielenterveyspalveluista leikkaaminen sekä perheiden avun vähentäminen.
Turussa pitää ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja edistää laadukasta koulutusta – nämä ovat investointeja, eivät kulueriä. Olemmekin onnistuneet Turussa säilyttämään koulu- sekä päiväkotiryhmien maltilliset koot ja jokaisen lapsen oikeuden päivähoitoon – Suomen hallituksen päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Myös lastensuojelua on kehitetty aiempaa ennaltaehkäisevämpään suuntaan yhdessä kolmannen sektorin kanssa.
Ennaltaehkäisevät palvelut onkin erityisen tärkeää taata lapsille, nuorille, opiskelijoille sekä perheille. Kun kouluissa on tarpeeksi terveydenhoitajia, psykologeja ja kuraattoreja, ehtivät he näkyä oppilaille sekä perheille ja tulevat näin tutuiksi. Tutulle uskaltaa kertoa huolistaan ja ongelmistaan jo silloin, kun ne ovat vielä pieniä. Tehostetun tai erityisen tuen taas pitää oikeasti tarkoittaa enemmän tukiopetusta ja yksilöllistä apua.
Jo olemassa olevat matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät palvelut, kuten perheneuvola, pitää säilyttää laadukkaina. Alle 25-vuotiaille täytyy taata opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka ja syrjäytyneitä auttaa ikään katsomatta.
Ongelmien hätäisten ratkaisujen sijaan painopistettä on siirrettävä niiden estämiseen ennalta. Tämä on tutkitusti järkevää, sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Ennaltaehkäisyn toimia pitää toteuttaa myös perinteisten sektoreiden ulkopuolella ihmisen päivittäisessä elinympäristössä. Esimerkiksi pyörätiet, kulttuuri ja ilmaiset liikuntapaikat ennaltaehkäisevät sekä fyysisiä sairauksia että mielenterveysongelmia. Ennaltaehkäisevän työn täytyy olla osa niin päiväkotien, koulujen, työelämän kuin vanhuspalvelujen arkea.
Saara Ilvessalo
Kirjoittaja on lakimies, Itämeri-tutkimuksen toiminnanjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu (vihr.)
