Julkaistu Vihreän Langan Vähän vinossa -blogissa.
Heräsin juhannusaamuun hämmennyksen tuntein. Britannia oli äänestänyt EU-erosta, ja brexit oli voittanut niukasti. Melko pian keskustelu EU:n tulevaisuudesta sai höysteekseen keskustelun suoran demokratian ja kansanäänestysten epäonnistumisesta.
Olen suoran demokratian vankka kannattaja. Siksi brexit-äänestys harmitti erityisen paljon. Sillä ei nimittäin ollut toimivan suoran demokratian kanssa paljoakaan tekemistä.
Ensinnäkin Britannian kansanäänestys tapahtui poliitikon aloitteesta ja poliitikkojen päätöksestä. Tällöin ”kansanäänestys” on pohjimmiltaan vallanpitäjien yritys oikeuttaa oma päätöksensä ja paeta vastuusta.
Aito suora demokratia lähtee kansan aloitteesta. Laissa pitäisi myös määritellä, että tärkeimmät asiat kuten perustuslain muutokset menevät automaattisesti kansanäänestykseen. Aidossa suorassa demokratiassa kansanäänestykset ovat myös sitovia.
Toisekseen kukaan ei tiennyt, mistä äänestettiin. Kun valtio äänestää unioniin liittymisestä, päätetään neuvotteluissa sovittujen ehtojen hyväksymisestä. Nyt äänestettiin eroneuvottelujen aloittamisesta – kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä eroamisen ehdot tulevat olemaan.
Vähintä mitä brittien soisi tekevän, on järjestää myöhemmin kansanäänestys myös itse ehdoista.
Kolmannekseen on sanottu, ettei Britanniassa äänestetty siitä, mistä piti. Tähän oli erityisesti kaksi syytä: Ensinnäkin äänestyksen alla oli liikkeellä hyvin paljon väärää tietoa, jota ei vaivauduttu oikaisemaan.
Toisekseen osa halusi ilmaista mielipiteensä hallituksesta, maahanmuutosta tai yleisestä fiiliksestä. Näin käy, kun kansanäänestykset eivät ole osa ihmisten arkea.
Suora demokratia vaatii vakiintuneita käytäntöjä, aikaa keskustelulle ja oppimiselle. Kun ihmisillä on valtaa ja vastuuta, kasvaa myös heidän tietoisuutensa asioista. Suuri vastuu on myös medialla, jonka on pystyttävä välittämään ihmisille faktoja ja oikaisemaan virheellisiä väittämiä.
Politiikka as we know it on kriisissä.
Selvitysten mukaan kansalaiset kannattavat kansanäänestyksiä, poliitikot taas suhtautuvat niihin nihkeästi. Kansalaiset puolestaan eivät luota poliitikkoihin. Legitimiteettivaje on käsinkosketeltava.
Siksi tarvitsemme suoraa demokratiaa täydentämään välillistä demokratiaa, yhdessä keskustelevan demokratian ja lähidemokratian keinojen kanssa.
Suora demokratia tuottaa parempia päätöksiä ja onnellisempia kansalaisia. Sitä lisäämällä voimme vähentää kuilua päättäjien ja kansalaisten välillä.
Siksi ketuttaa, että brexit-äänestys toi kansanäänestyksille huonon kaiun.
