Julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä.
Suomen ongelma ei ole koulutusohjelmaa vaihtavat opiskelijat, vaan opiskelijat, jotka saavat liian kapea-alaisen koulutuksen. Opiskelijat, jotka joutuvat lukitsemaan koulutusvalintansa liian nuorena, ilman riittävää tietoa mahdollisimman monista vaihtoehdoista ja opintojen sisällöistä.
Koulutuspolitiikan nykylinja pakottaa opiskelijan valitsemaan alansa oikein heti alkuunsa, mikä johtaa yhä enenevissä määrin välivuosiin. Valinnan tärkeyden kasvaessa valintaa mietitään pidempään. Mikäli opiskelija havaitsee alavalinnan vääräksi, opiskelumotivaatio kärsii, jolloin valmistuminen helposti viivästyy, varsinkin jos alan vaihtaminen on liian hankalaa. Siksi opiskelijan on oltava mahdollista valita uudelleen: siitä hyötyy sekä yksilö että yhteiskunta.
Tietomäärän lisääntyessä tarvitsemme yhä enemmän erityisalojen huippuosaajia. Hyvin spesifisten alojen löydöt ja uudet havainnot saadaan kuitenkin parhaiten käyttöön, kun tulevilla tutkijoilla, nykyisillä opiskelijoilla, on kokemusta ja osaamista myös muilta aloilta. Työelämän muuttuessa nopeasti ihmisten pitää voida myös jatkuvasti kouluttaa itseään lisää.
Poikkitieteellisyyden merkitys tulee korostumaan, sillä merkittävät innovaatiot syntyvät useiden eri alojen rajapinnassa. Pienenkään valtion ei kannata korostaa vain harvojen alojen soveltavaa tutkimusta, vaan pitkäjänteisen menestyksen avaimet nopeasti muuttuvassa maailmassa ovat laaja-alaisessa ja hyvin rahoitetussa perustutkimuksessa. Soveltavaa tutkimusta kannattaa tietenkin tehdä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa aina kun sen on mahdollista.
Poikkitieteellisyyteen ei tarvitse erikseen pakottaa. Mahdollistetaan vain vapaampi liikkuvuus alojen välillä, räätälöidään tutkinnot opiskelijoiden näköisiksi tietyt vähimmäisvaatimukset täyttäen ja huomioidaan opiskelijoiden aiempi osaaminen. Myös toisen asteen opintojen ohjaukseen on syytä edelleen panostaa, jotta opiskelijoilla olisi kohtuullisen realistinen kuva vaihtoehdoista.
Parhaimpia tapoja kannustaa opiskelijat valmistumaan nopeasti on pitää huolta siitä, että heille on pian valmistumisen jälkeen tarjolla asianmukaisesti palkattua koulutusta vastaavaa työtä. Samalla pitää myös varmistaa, että yrittämisen edellytykset ovat kunnossa, jotta uutta kasvua pääsee syntymään. Koulutuksesta säästäminen on aika lopettaa, sillä Suomi saadaan taas jaloilleen koulutuksen, sivistyksen ja uuden työn avulla.
Opiskelijoiden täytyy myös saada keskittyä opintoihin täysipäiväisesti ilman taloudellisia paineita työssäkäyntiin. Tätä varten tarvitsemme riittävän suuren opintotuen ja pitkällä tähtäimellä perustulon, sillä nykyinen opintotukijärjestelmä on kankea, eikä huomio vaihtelevia elämäntilanteita riittävästi. Koulutuspolitiikkaa ei saa tehdä opiskelijoiden toimeentulon ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Tuomo Liljenbäck, Turun vihreiden varapuheenjohtaja, Turun yliopiston hallituksen jäsen 2007-2009
Saara Ilvessalo, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu
Kirjoittajat ovat vihreiden kansanedustajaehdokkaita
