Olen varajäsenenä ja Suomen vihreiden edustajana Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressissa ja sen hallintovaliokunnassa. Valiokunta kokoustaa muutaman kerran vuodessa Strasbourgissa, ja viime viikon maanantaina pääsin jälleen osallistumaan kokoukseen. Agendalla oli tällä kertaa erityisesti raportteja sähköisen osallistumisen seminaarista, luottamushenkilöjen toiminnan edellytyksistä ja nuorten osallistumisesta.
Kellekään ei tulle yllätyksenä, että paikallishallinnonkin varat ovat vähentyneet talouskriisin takia koko Euroopassa. Tämä vaikuttaa paitsi siihen, mitä palveluja ja muuta politiikkaa voidaan tehdä, myös luottamushenkilöjen toiminnan edellytyksiin. Tämän takia kokouksessa keskusteltiin paljon paitsi luottamushenkilönä toimimisesta, myös kuntavaaleissa ehdolla olemisen kriteereistä.
Eräs kokouksen raporteista käsitteli kuntavaaleissa ehdokkaaksi asettumisen kriteerejä. Venäjän edustajat käyttivät kummallisia puheenvuoroja siitä, että ehdolle asettumiseksi pitäisi olla kolmenkymmenen vuoden ikäraja. Perusteina tälle on, että nuoret ovat kuulemma kehittymättömiä ja juuri niitä, jotka yleensä tekevät esimerkiksi itsemurhaiskuja. Itse argumentoin nimenomaan päinvastaista: Kun nuoret ovat ja tuntevat olevansa mukana päätöksenteossa osana yhteiskuntaa, heidän ei tarvitse nousta barrikaadeille saadessaan äänensä kuuluviin muuta kautta. Tämän takia tiettyjen maiden 16 vuoden äänestysikäraja on tavoittelemisen arvoinen myös Suomessa.
Raportissa luottamustehtävässä toimimisen edistämiseksi kiinnitettiin huomiota erityisesti naisten ja perheellisten vaikeuksiin toimia politiikassa sekä siihen, miten heidän osallistumistaan päätöksentekoon voitaisiin edistää ja helpottaa. Jostain syystä keskusteluun nousivat sukupuolikiintiöt, joista ei tosin raportissa mainittu.
Kiintiöitä puolustettiin, mielestäni tarkoituksenmukaisesti, toteamalla, että kiintiöt ovat väliaikainen keino jonka tarkoitus on rohkaista naisia hakeutumaan politiikkaan ja joita ei tutkimusten mukaan tämän jälkeen ole enää tarvittu. Kiintiöitä vastustetaan usein toteamalla, että kuhunkin tehtävään pitäisi valita ”pätevin mahdollinen henkilö”. Keskimäärin voidaan kuitenkin todeta, että pätevin henkilö on 50% tapauksista nainen. Nykyään yhteiskunta ei kuitenkaan kannusta naisia hakeutumaan vallankäyttöpaikoille samaan tapaan kuin miehiä. Tämä johtuu moninaisista syistä, joita saadaan kompensoitua pois kiintiöillä. Näin voidaan taata, että oikeasti parhaat ihmiset valitaan käyttämään valtaa.
Itseäni kiinnosti eniten raportti sähköisen vaikuttamisen ja e-demokratian seminaarista, jonne en itse valitettavasti päässyt osallistumaan. Toivoin puheenvuorossani, että jokainen paikallisvaikuttaja vie viestiä eteenpäin kotipaikkoihinsa ja että jatkamme uusien modernien seminaarien järjestämistä saadaksemme lisää käsitystä uusista demokratian välineistä ja mahdollisuuksista. Meidän täytyy kehittää uudenlaisia sähköisen demokratian välineitä ja mennä sinne, missä ihmiset ovat – Ei riitä että nettiin lätkäistään kasa erillisiä vaikuttamisväyliä sekä informaatiota ja todeta että ihmisiä on kuultu, sillä se vain sekoittaa ihmisiä. Myös esimerkiksi avoimen datan täytyy olla systemaattisesti järjesteltyä.
Erityisesti nuoret käyttävät paljon sosiaalisien median kanavia, ja sähköisen demokratian välineitä pitää käyttää myös siellä. Nuoret haluavat ilmaista mielipiteitään yksittäisissä asiakysymyksissä, eivät ainoastaan tai välttämättä lainkaan äänestää vaaleissa. Demokratiamme pitäisi sopeutua tähän muutokseen ja olla edistyksellistä. Tarvitaan suoran demokratian välineitä sekä sähköistä kuulemista täydentämään edustuksellista demokratiaa.
Äänestysprosenttia ei saada ylös vain kehittämällä uusia välineitä, vaan meidän täytyy muuttaa tapaa jolla päätöksiä tehdään. Ihmisten täytyy tietää ja kokea olevansa vallassa ja että heillä on suoria keinoja vaikuttaa. Pohjimmiltaan valta on kuitenkin ihmisten omaisuutta ja meillä päättäjillä vain lainassa.
