Turussa heräsi loppusyksystä ilahduttavan viraalia keskustelua pyöräilystä ja sen edistämisestä kaupunkisuunnittelussa. Suuremman fillaririntaman sysäisi liikkeelle Turun kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan päätös olla tekemättä muutoksia helpottamaan pyöräilyä vastavalmistuneelle Kirjastosillalle. Vuosikymmeniä kuplinut keskustelu keskustan pyöräväylien puutteesta kiehahti taas syystä yli kattilan reunojen.
Sosiaalisessa mediassa ja muutenkin julkisuudessa käymäni keskustelu lähti muutaman kerran kummallisille raiteille. Pyöräilyn helpottamista Kauppiaskadulla tai muuallakaan keskustassa ei nähty tarpeellisena tai olennaisena asiana. Me pyöräilyn edistäjät olimme tainneet unohtaa toistaa perusviestiä siitä, miksi pyöräilyä halutaan edistää: Ei päähänpinttymän takia tai veemäisyyttämme, vaan järkisyistä. Totesin, että asiasta lienee syytä kirjoittaa vähän yleisemmällä rautalanganvääntötasolla.
Miksi pyöräilyä ylipäätään pitää edistää? Alla muutamia keksimiäni syitä.
- Pyöräily on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Sillä pääsee nopeasti paikasta toiseen, edellyttäen, että väylät ovat kunnossa. Moniin paikkoihin esimerkiksi moni- ja leveäkaistaisen autotien varrelle olisi helppoa ja halpaa lisätä oma väylä pyörille.
- Pyörä vie vähän tilaa katukuvasta sekä liikkeessä että pysäköitynä. Jää tilaa toreille, rakennuksille, suojelemiselle, penkeille, puistoille, asunnoille, ihmisille – Eli viihtyisälle kaupungille. Oletteko huomanneet, että kaupunkisuunnittelun havainnekuvissa ei koskaan kuviteta autoja? Niitä ei koeta viihtyisiksi (suurissa määrin, tästä poikkeuksen tekevät yksittäiset autot automainoksissa, joissa tosin yleensä ajetaan jonkinlaisella aavikolla tai Futurama-kaupungissa). Pyörät, kävelijät ja skeittarit koetaan viihtyisiksi.
- Turun ja monen muunkin kaupungin tavoitteena on pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvaminen, ja Turku on sitoutunut pyöräilyn edistämiseen monissa strategioissaan. Turun yleiskaavan 2020 liikenteellisissä tavoitteissa on asetettu etusijalle joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittäminen. Keskustan pyörätieverkosta on päätetty sitovasti ainakin vuosina 1986 (keskustan liikenteen vaihekaava), 1997 (keskustan kehittämissuunnitelma), 2001 (kaupunginvaltuuston päätös kevyen liikenteen väylien toteuttamisjärjestyksestä) ja 2010 (kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma). Turun kaupunginhallitus on vuonna 2005 hyväksynyt sitoumukset, jotka edellyttävät kaupungin muun muassa vähentävän tarvetta yksityisautoiluun, lisäävän kävelyn ja pyöräilyn osuutta sekä vähentävän liikenteen haittavaikutuksia ympäristöön ja terveyteen.
- Kun pyöräliikenteelle tehdään tilaa keskustan kauppojen tuntumasta, on tällä kansainvälisten tutkimustenkin mukaan positiivinen vaikutus liiketoimintaan. Yhden auton pysäköintipaikalle mahtuu kymmenisen polkupyörää, ja autoliikenteen väheneminen kauppakaduilta lisää samassa suhteessa pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden määrää. Tämä taas elävöittää keskustaa ja piristää kauppaa – Erityisesti pienten liikkeiden menestymistä.
- Yhä useampi pyöräilee. Ympärivuotinen pyöräily kasvattaa suosiotaan jatkuvasti ikään, sukupuoleen tai koulutukseen katsomatta. Väylät ruuhkaantuvat, ja ilman kunnon väyliä infrastruktuuri ohjaa ihmiset ajamaan pyörillään laittomasti ja vaarallisesti – Jalkakäytävillä, autojen seassa, toreilla. Pyöräilykulttuuri ja infrastruktuuri kulkevat siis käsi kädessä: Huonot pyöräliikenneväylät ja epäjohdonmukainen autojen ehdoilla tapahtuva suunnittelukulttuuri edistävät sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden huonoa liikennekäyttäytymistä. Jos pyöräilijä ei tiedä paikkaansa ja hänet ohjataan toisinaan samoille väylille jalankulkijoiden kanssa ja toisinaan autojen sekaan, hän ajaa jalankulkijoiden ja autojen seassa. Ajatusmaailma pitäisi kääntää päälaelleen: Pyöräliikenneväyliä pitää tehdä sinne missä pyöräilijät ajavat, ei vain sinne, mihin tilaa jää ja missä ne eivät häiritse autoilua tai pysäköintiä.
- Kun kaupungissa ajetaan enemmän matkoja pyörällä auton sijaan, pienhiukkas- ja ilmastopäästöt vähenevät. Tämä paitsi hillitsee osaltaan ilmastonmuutosta, myös vähentää saasteista johtuvia terveyshaittoja itse kaupungissa.
- Pyöräilyn lisääminen vähentää ruuhkia ja hyödyttää kaikkia. Harva autoilija ehkä tulee ajatelleeksi, että pyöräreittien parantaminen on heidän etunsa: Mitä paremmat pyöräväylät, sitä enemmän pyöräilijöitä, vähemmän autoilijoita ja vähemmän ruuhkia. Kun ne autoilijat, joiden ei ole aivan pakko ajaa autolla, siirtyvät ajamaan edes osan matkoista pyörällä, jää tilaa vaikkapa vaikeasti liikkuville tai muille, joiden on syystä tai toisesta käytettävä autoa.
- Pyöräilyn lisääminen parantaa turvallisuutta – Edellyttäen, että pyörille rakennetaan kunnon väylät. This is, omat väylänsä. Ei ”kevyttä liikennettä”. Mitä paremmat pyöräilyväylät, sitä vähemmän muun liikenteen seassa paikkaansa hakevia fillareita.
- Pyöräilyn lisääminen on tutkitusti suoraa säästöä. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston teettämän selvityksen mukaan euron satsaus pyöräilyyn tuo kahdeksan euron hyödyt. Tämän kaltainen investointi kelvannee tässä taloustilanteessa. Selvityksen mukaan jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle 0,3–1,3 euroa. Tanskassa on laskettu, että pyöräilystä saavutettava vastaava hyöty on 1,22 kruunua kilometriä kohden, kun taas autoilu aiheuttaa kustannuksia 0,69 kruunua kilometriltä. Jos Turku varaisi vuosittain 500 000 euroa pyöräliikenneväylien rakentamiseen, saataisiin keskustaan rakennettua 500 metriä pyörätietä tai pidempi matka pyöräkaistoja vuodessa. Tämä toisi edellä esitettyjen laskelmien perusteella kaupungille vuosittain 4 miljoonan euron hyödyt (0,5milj e * 8).
- Pyöräileminen on ennaltaehkäisyä. Se on ensisijaisesti tapa liikkua paikasta toiseen, mutta myös hyvää liikuntaa, joka vähentää lihavuutta ja sen tuomia sairauksia.
- Pyöräilyn pitäisi liikennemuotona olla tasa-arvoista ja turvallista. Se on esimerkiksi minun valintani kulkumuodoksi, koska jalan en ehtisi, joukkoliikenteellä olisin sidottu aikatauluihin ja yksityisautoilu nyt on minulle turhan kallista, saastuttavaa ja kömpelöä. Valintani pitäisi voida olla yhtä turvallinen kuin muutkin.
Siksi pyöräilyä pitää edistää, ja siksi pyöräilyllä on merkitystä. Pyöräilyä ei kuitenkaan voi lisätä, ellei sitä edistetä myös kaupunkisuunnittelussa konkreettisilla päätöksillä. Turussa tämä tarkoittaa sitä, että 28 vuoden ajan toistuvasti päätetty ja lupailtu pyöräliikenneverkon rakentaminen täytyy vihdoin aloittaa. Mielellään tämän vuoden aikana, minkä jälkeen toteutumista on seurattava vuosittain sekä useamman vuoden aikavälillä. Turun tulisi palkata henkilö suunnittelemaan uusia pyöräliikenneväyliä. Keskustaan pitää rakentaa reilusti kunnollisia pyöräparkkeja.
Pyöräliikenneväylien rakentamiseen, ei vain suunnitteluun, panostaminen on kaikilla mittareilla parhaita sijoituksia, mitä Turku voi tehdä. Kunnollisilla väylillä pyöräily on kaupungissa tehokkain, edullisin ja järkevin liikennemuoto niin yksilölle, ympäristölle kuin yhteiskunnallekin. Win-win -situation.
Keksitkö lisää syitä edistää pyöräilyä?
Lähteet: www.turpo.fi, www.hel.fi
