Vihreiden viime toukokuinen puoluekokous hyväksyi aloitteen, jonka myötä puolue selvittää ja jatkovalmistelee kahden puheenjohtajan mallia.
Kahden puheenjohtajan malli haastaisi vanhan hierarkkisen ja autoritäärisen puoluepolitiikan kulttuurin ja johtajaihannoinnin sekä uudistaisi poliittista kulttuuria. Se kunnioittaa puolueen moniäänisyyttä sekä monimuotoisuutta, lisää tasa-arvoa ja pyrkii vähentämään politiikan henkilökeskeisyyttä: Valtaa, vastuuta ja työtaakkaa voidaan jakaa useammalle ihmiselle. Valittaessa kaksi puheenjohtajaa on mahdollista profiloitua useammalla kärjellä.
Puolue on nyt selvittänyt ja jatkaa selvityksiä kahden puheenjohtajan mallin vaikutuksista ja erilaisista vaihtoehdoista. Vuoden päästä järjestettävä puoluekokous päättää tämän pohjalta, siirrytäänkö kahden puheenjohtajan malliin vai ei.
Tämän puoluekokouksen pitää kannattaa kahden puheenjohtajan mallia 3/4 enemmistöllä, jotta se tulisi hyväksytyksi. Periaatteessa on mahdollista, että Vihreille valittaisiin kaksi puheenjohtajaa jo vuonna 2015. Puoluekokous päättää paitsi aikataulusta, myös siitä, millaisena kahden puheenjohtajan malli toteutettaisiin. Itse kannatan puoluekavereiden keskuudessa syntynyttä ajatusta siitä, että valtuuskunnan puheenjohtaja toimisi Vihreiden toisena puheenjohtajana.
Tällä hetkellä puoluehallituksen eli puolueen käytännön toimijan puheenjohtaja toimii myös puolueen puheenjohtajana. Tämän lisäksi puolueen eräänä kärkihahmona julkisuudessa näkyy automaattisesti eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka on kuitenkin vain ryhmän keskuudestaan valitsema kansanedustaja, ei koko puoluetta tai jäsenistöä edustava hahmo. Valtuuskunnan puheenjohtaja taas jää tärkeästä roolistaan huolimatta kolmanneksi pyöräksi tässä asetelmassa. Kokonaisuuteen sopisi luonnollisena lisänä puolueen toisen puheenjohtajan ja valtuuskunnan puheenjohtajan pestien yhteensovittaminen.
Puoluevaltuuskunta on puoluekokousten välillä puolueen korkein poliittinen linjanvetäjä, joka myös päättää budjetista ja toimintasuunnitelmasta. Valtuuskunta hyväksyy kaikki Vihreiden poliittisia kantoja määrittävät ohjelmapaperit (paitsi periaateohjelman ja poliittisen ohjelman, joista päättää puoluekokous), joissa määritellään mitä mieltä puolue on eri politiikanaloista. Valtuuskunnan puheenjohtaja olisi näin luonteva vaihtoehto toiseksi puheenjohtajaksi, jonka vastuulla olisi nimenomaan puolueen politiikan kehittäminen ja linjanveto. Myös tehtävänjako selkeytyisi automaattisesti, ja eri elinten roolit vahvistuisivat.
Kahden puheenjohtajan malli on tavallinen eurooppalaisilla vihreillä puolueilla ja käytössä myös muun muassa Turun seudun vihreillä ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitolla sekä monella sen jäsenjärjestöllä. Vihreissä mallista on keskusteltu intensiivisesti jo pitkään, ja viime puoluekokouksessa asiaa esittivät nimenomaan edellä mainitut järjestöt. Ajatus on muhinut monien vihreiden mielissä pienen epäilyksen varjostamana, mutta valtuuskunnan puheenjohtajuuden yhdistäminen toiseksi puolueen puheenjohtajaksi vaikuttaa ainakin minusta sopivalta kokonaisuudelta, joka toivottavasti vakuuttaa taakseen kahden puheenjohtajan mallin epäilijöitäkin.
Toivon, että ajatus puoluevaltuuskunnan puheenjohtajuuden kehittämisestä puolueen toiseksi puheenjohtajaksi puoluehallituksen puheenjohtajan rinnalla veisi keskustelua eteenpäin. Puolueen kärkihahmoista tulisi luonteva kolmen kärjen (kaksi puolueen puheenjohtajaa ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja) kokonaisuus, joka lisäisi moninaisuutta, asiakeskeisyyttä ja uudenlaista politiikantekoa.