Minua pyydettiin muutama kuukausi sitten ensimmäistä kertaa asettumaan ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Puoluekokouksen lähestyessä pyyntöjä tuli pari lisää, ja aloin miettiä asiaa vakavissani. Pitkän harkinnan ja ihmisten kanssa keskustelun jälkeen päätinkin lähteä mukaan kisaan Vihreän liiton varapuheenjohtajuuksista. Lähdin projektiin mukaan eräänkin vihreän rohkaisevien sanojen siivittämänä: ”Onko meidän vpj:t aina olleet ”valmiita” missään sanan merkityksessä”.
Miksi minut sitten pitäisi valita puolueeni varapuheenjohtajaksi, ohi vanhempien ja kokeneempien ehdokkaiden? Kenties juuri siksi. Nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt kokea paljon politiikankin saralla, mutten silti ole menettänyt nuoruuden intoa ja optimistista näkemystä maailmaan. Vihreiden keulakuvat eivät viime aikoina ole olleet järin nuoria, vaikka jäsenistömme ikärakenne on nuorempi kuin missään muussa puolueessa. Puheenjohtajiston tulisi heijastella jäsenistöä ja heidän näkemyksiään, ja uskon, että olisin hyvä nuorten äänitorvi varapuheenjohtajana. Lisäksi nuorissa on paljon lisäpotentiaaliakin Vihreiden kannattajina.
Pelkkä nuoruus ei kuitenkaan pelasta maailmaa – Sen lisäksi tarvitaan ideoita ja tekoja. Vihreiden suurin ongelma on mielestäni, että puolue on yhä liian pieni. Meitä sympataan ja arvojamme kannatetaan, mutta äänestämisessä ja jäseneksi liittymisessä kulkee liian suuri kynnys. Meidän täytyy olla avoimia kaikille, emmekä itse saa luoda kuvaa jostakin olemattomasta ”perusvihreydestä”. Emme saa keskittyä marginaalisiin kysymyksiin politiikassa tai pelata muiden peliä, vaan linjamme on oltava kirkkaan vihreä ja voimakas. Olemme yleispuolue, mutta maailman muuttaminen ekologiseksi, tasa-arvoiseksi ja demokraattiseksi on se missio, joka oikeuttaa olemassaolomme.
Puheenjohtajistoomme tarvitaan monia, erilaisia ja näkyviä toimijoita, joihin ihmiset voivat samaistua. Tekemämme työn ja kannanmuodostuksen pitää näkyä ulospäin, ja vihreä viesti on osattava esittää positiivisen kautta. Meidän täytyy näkyä mediassa, kaduilla ja työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, ja jäsenrekrytoinnissa meidän pitää olla rohkean proaktiivisia. Tässä on myös kiinnostaville varapuheenjohtajapersoonille iso tekemisen paikka. Puolueen on oltava uskottava, samaistuttava ja kaikkien mukaantulon mahdollistava. Meidän täytyy kuitenkin anteeksipyytelemättä olla rohkeasti sitä mieltä, mitä arvojemme pohjalta olemme, eikä lähteä liudentamaan kantojamme koska joku saattaa suuttua.
Vihreiden linja syntyy jäsenistöstä, ja varapuheenjohtajan tehtävä on viedä tätä sanomaa eteenpäin. Siksi varapuheenjohtajan on oltava esiintymiskykyinen, Vihreät puolueena tunteva ja eri poliittisiin prosesseihin sekä instituutioihin perehtynyt. Varapuheenjohtajana pitäisin erityisesti esillä ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luonnon monimuotoisuuden suojelua, demokratian vahvistamista, tasa-arvokysymyksiä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Pyrkisin olemaan, kuten tyyliini muutenkin kuuluu, aktiivinen, ihmisläheinen ja kuunteleva. Puolueen sisällä toimisin sillanrakentajana, kenttätoiminnan vahvistajana ja eduskuntaryhmän toiminnan avaajana jäsenistön suuntaan.
Puolueen uusi johto valitaan puoluekokouksessa Espoossa 25.-26.5.

Minusta ihmisoikeudet ovat sellainen arvo, jota vihreiden on pidettävä yhtenä tärkeimmistä. Mielestäni ne ratkaisevat nyt ja tulevaisuudessa yhä useamman ihmisen kohtalon maapallolla.
Oli erittäin huolestuttavaa ja vihreiden kannalta noloa, ettei yksikään vihreä kansanedustaja vastannut Tiibetin ystävien kaikille kansaedustajille ja ministereille lähettämiinn sähköposteihin, jossa kerrottiin Kiinan mm. harjoittamasta väkivallasta sekä kulttuurisesta ja uskonnollisesta sorrosta Tiibetissä.
Hei Heikki! Kiitos kommentista – Olen täysin samaa mieltä. Ihmisoikeudet liittyvät oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ajatuksiin, ja ovat myös yksi keskeisimpiä syitä siihen, miksi olen politiikassa.
Olisivatko Tiibet-viestit voineet mennä jotenkin kansanedustajilta ohi? Joka tapauksessa asia on tärkeä. Heidihän on Tiibetin asemaa ministerinäkin pitänyt esillä: http://www.heidihautala.fi/2011/08/heidi-hautala-tapaa-dalai-laman-perjantaina/