Olen aina ollut sitä mieltä, ettei politiikan lähtökohtana voi olla omien etujen ajaminen. Eturyhmäpolitikointi on ehkä maailman väsyneintä. Politiikassa on kyettävä altruismiin. Siksi on puolustettava myös niiden etuja, jotka eivät itse siihen kykene. Vihreät puhuvat niiden puolesta, jotka eivät itse osaa, ja tämä on yksi keskeisistä syistä, miksi olen mukana juuri tässä puolueessa.
Tahoja, jotka tekevät töitä puolustuskyvyttömien puolesta, on onneksi paljon. Ihmiset käyttävät aikaansa puolustaen ympäristöä, lapsia, sodan uhreja – tai vaikka eläimiä. Ihailen syvästi eläinsuojeluyhdistyksiä, jotka jaksavat antaa toisten heitteille jättämille eläimille uuden mahdollisuuden. Vaikka ihmisluonto tunnetusti onkin mitä on, en silti jaksa ymmärtää, miten kehtaamme kohdella luontoa ja luontokappaleita ajoittain niin julmasti. Tässä en tarkoita pelkästään söpöjä pörröisiä eläimiä, vaan myös esimerkiksi tuotantoeläimiä.
Söpöjä pörröisiä eläimiä päädyin kuitenkin itse auttamaan, kun lähdin mukaan Eläinsuojeluyhdistys Dewin sijaiskotitoimintaan antamaan väliaikaisen kodin niille löytöeläimille, jotka tarvitsevat kotia. Ensimmäisinä asukkeina on kaksi Uudestakaupungista Myllymäeltä tullutta koditonta kissaa, jotka saapuivat uuteen väliaikaiskotiinsa tänään. Tunnustettakoon, että itsekkäitäkin syitä oli toimintaan mukaan lähtemisen taustalla: Nautin lemmikkien pitämisestä täydestä sydämestäni.
.
