Kuten monet ovat mediasta huomanneet, purettiin Turussa vajaat kolme viikkoa sitten 109 vuotta vanha Wikeström&Krogiuksen Sininen talo. Kirjoitin asiasta mielipidekirjoitukset sekä Turun Sanomiin että Åbo Underrätelserniin, joista viimeinen julkaistiin. Alla siis kirjoitukset på båda inhemska.
Eilen EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kävi Turussa tutustumassa muun muassa kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Ryhmä vanhojen talojen suojelua ajaneita yhdistyksiä pyysi minua luovuttamaan Barrosolle kirjeen, jossa ilmaistaan huolemme siitä, että Turku kulttuuripääkaupunkivuonna tuhoaa yhteistä eurooppalaista kulttuuriperintöämme. Barroso kiitteli kirjeestä ja sanoi tutustuneensa asiaan. Toivottavasti saimme luotua hiukan painetta, jotta Turun tauti vihdoin hellittäisi. Pääsimme sentään valtakunnan telkkariuutisiinkin.
Sinisen talon purkaminen sivistyksen puutetta
Kyllähän se odotettavissa oli, kun korkeimman hallinto-oikeuden päätös tuli. Silti teki pahaa katsella, kun kaivinkone repi arvokasta 109 vuotta vanhaa Wikeström&Krogiuksen Sinistä taloa kappaleiksi lauta laudalta. Tuntui, kuin osa itseään olisi hajotettu talon myötä: Oma kiinnostukseni kuntapolitiikaa ja kansalaisvaikuttamista kohtaan on syttynyt juurikin vanhojen talojen suojelun ja Sinisen talon puolesta taistelemisen tiimoilta.
Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuussa 2006 talon purun mahdollistavan asemakaavan, vaikka talo on mukana keskustan suojelun vaihekaavassa vuodelta 1986 ja maakuntamuseon suojelutavoitelistauksessa vuodelta 2002. Asemakaavaselostuksessa todettiin parhaan ratkaisun olevan tontin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten siirtäminen muualle täydentämään jotakin aukkokohtaa kaupunkirakenteessa. Tällainen aukkokohta olisi Turun Linnaa vastapäätä satamasta löytynyt, mutta Turulta ei liiennyt tahtoa eikä tarvittavia 400 000 euroa talon siirtoon. Vertailuna mainittakoon, että summa olisi ollut Turku 2011 -säätiön pelkästä Turun kaupungin rahoitusosuudesta vaivaiset 2% ja 0,065% vuoden 2010 verotuloista.
Tontille olisi voitu kaavoittaa ja rakentaa myös siten, että Sininen talo oltaisiin säilytetty. Lehdissä on kerrotty, että taloa ei voitu asemakaavaosaston mukaan säilyttää, koska tontille piti järjestää autopaikoitus. Oliko turkulaisille tärkeän, arvokkaan ja kauniin rakennuksen tuhoaminen asfalttiläntin arvoista? Häpeääkö edes purkamista kannattanut KOK-SDP-VAS-RKP -valtuustoakseli? Sietäisi.
Mikä Turkua oikein vaivaa? Miksi tuhoamme sen, mikä tekee Turusta Turun? Kukaan ei tule katselemaan kaupunkia, koska siellä on betonia ja parkkipaikkoja. Näkemisen arvoisia ovat vanhat upeat kohteet, jotka toisivat kaupunkiimme turisteja, asukkaita ja verotuloja. Emmekö osaa olla ylpeitä kauniista kaupunkikuvastamme, ja päällimmäisenä: Eikö täällä jo pikku hiljaa opita?
Saara Ilvessalo
Oik. yo
Turun varakaupunginvaltuutettu (vihr.)