Kuten useat muutkin opiskelijat, vietän minäkin silloin tällöin aikaa kirjastoissa tenttikirja seuranani. Yksi vakiopaikoistani on ollut Turun kaupunginkirjasto, joka on auki mukavan pitkään ja jossa happea on tarpeeksi aivotyöskentelyyn. Olen kuitenkin alkanut epäillä itseäni vanhaksi tunnistaessani itsestäni kirjastokyylän piirteitä: entisestään lisääntyneet meluavien ihmisten pataljoonat kirjaston hiljaisilla alueilla ärsyttävät päivä päivältä enemmän. Miksi kirjastoon keräännytään kirjojen lainaamisen tai lukemisen sijaan vaihtamaan kuulumiset, nauramaan kovaan ääneen, nukkumaan päiväunet kovaäänisesti kuorsaten tai jopa ajamaan partaa?
Uskoisin, että tämä johtuu vapaan kaupunkitilan puutteesta. Turkuun, ja varmasti muihinki kaupunkeihin sekä kuntiin, tarvitaan tiloja, joissa asiaton oleskelu on suotavaa. Vapaa kaupunkitila on epäkaupallista, esteetöntä ja kaikille avointa yhteistä olohuonetta, josta kirjasto on vain yksi esimerkki. Kirjastokäyttäytymisen muuttuminen kuitenkin kertoo lisääntyvästä harrastustilojen, oleskelualueiden ja autonomisten kiinteistöjen tarpeesta, johon kysyntä ei ole osannut vastata.
Erityisesti näin talvisin niin nuorille kuin vanhemmillekin tulisi voida tarjota paikkoja, joihin on vapaa pääsy ja joissa oleskellakseen ei tarvitse ostaa mitään. Esimerkiksi pitkään tyhjinä seisseitä kiinteistöjä voitaisiin vuokrata tähän tarkoitukseen, ja myös jo olemassa olevien nuoriso- ynnä muiden tilojen imagoa tulisi korottaa – Harva nuori ylipäätään tietää tilojen olemassaolosta.
