Helsinki on päättänyt pitää pyörätiet paremmassa talvikunnossa, kertoo Helsingin Sanomat. Jutun mukaan pääkaupunkiin tulee ympäri vuoden auki pidettävä pyörätieverkosto, jolloin ympärivuotinen pyöräily on helpompaa ja turvallisempaa. Lisäksi pyöräilijä voi aamulla töihin tai muualle lähtiessään luottaa siihen, että kyseinen reitti on huollettu ja laskea aikataulunsa tämän mukaan. Helsingin strateigiaan kuuluukin pyöräilyn osuuden kasvattaminen.
Kirjoitin vajaa vuosi sitten blogiini Turun tilanteesta, joka ei todellakaan ole näin aurinkoinen. Siellä missä pyöräteitä ylipäätään on, aurataan autoteiden lumet valitettavan usein juuri pyörätielle, jolloin eteneminen on mahdotonta. Hiekoituksessa säästellään, ja ihmisten ei odoteta liikkuvan talvisin pyörällä, vaikka talvipyöräily tuntuu yleistyvän vuosi vuodelta tässäkin pakkasessa.
Teiden kunto ei kuitenkaan ole ainoa, mikä mättää. Autoilijat tuntuvat olevan talvella, mikäli mahdollista, vieläkin holtittomampia ja ärsyyntyneempiä kuin muina vuodenaikoina. Lisäksi jalankulkijat vaikuttavat unohtavan, että kyllä se sama pyörätie kulkee yhä siinä ihan samassa kohdassa kuin kesälläkin, vaikkei katuun piirrettyä viivaa lumikerroksen alta näykään. Itse pyöräilijätkin ajavat missä sattuu. Maanantaina kokouksesta kotiin kävellessäni näin neljä pyöräilijää: Kolme ajoi jalkakäytävällä ja vain yksi autotien reunassa – tosin hänkin väärällä puolella tietä.
In Finland, we have this thing called liikennesäännöt.
Eräs Vihreä kollegani on joskus huomauttanut, ettei termiä ”kevyt liikenne” oikeastaan pitäisi käyttää, koska jalankulkijat ja pyöräilijä eivät paini läheskään samassa liikenneluokassa. Sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden tarpeet pitää ottaa erikseen huomioon, eikä toisen liikkumismuodon tukemista voi kuitata sillä, että toisen väylät on rakennettu ja huollettu. Myös pyöräilijöiden ja kävelijöiden (autoilijoista puhumattakaan) on hyvä itse huomata, etteivät nämä kaksi ole toisiinsa rinnastettavissa.
