”Jokelan ammuskeluvälikohtauksen kaltaisia tapauksia ei estetä laittamalla kouluihin metallinpaljastimet.” Tuntuu surkuhupaisalta lukea viimeviikkoista kirjoitustani. Tekisi mieli todeta, että mitäs minä sanoin. Se olisi jo kuitenkin melkoisen itsekästä. Suomi tulvii nyt puhetta Kauhajoen plagiaatiosurmista, aselaista ja nyrjähtäneestä sukupolvesta. Se ei riitä. Se ei ole mitään. Me tarvitsemme konkretiaa.
Vihasta tekoihin. Kauhajoen todellisuudesta eksynyt nuorimies teki ratkaisevan askeleen siirtymällä misantropiasta tappoihin. Vastaavia tapauksia ei ehkäistä puheella ja spekulaatiolla. Yhteiskunnan on voitava taata jokaiselle vanhemmalle tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta he voivat viettää sitä lapsensa kanssa silloinkin, kun tämä on siirtymässä aikuisikään. On korostettava perheen yhteistä aikaa, läheisyyden merkitystä. Kunnan on järjestettävä nuorille tarpeeksi aktiviteetteja ja harrastusmahdollisuuksia sekä paikkoja, joihin voi mennä sekä oleskelemaan turvallisessa ympäristössä että puhumaan asioista aikuisten kanssa. On pidettävä huolta, ettei kukaan lukkiudu kotiinsa tietokoneen tai muun todellisuudesta eristävän tahon ääreen. Ystävien merkitys on suuri. Kouluissa, harrastuksissa ja muissa yhteisöissä on katsottava, ettei kukaan jää yksin! Tästä on keskusteltava enemmän koulujen oppitunneilla, opettajien koulutuksessa, vanhempainilloissa, harrastusten vetäjien piireissä ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joissa näkökulma vaan voidaan ottaa esiin.
Vihasta tekoihin. Monen suomalaisen mielessä pyörii tällä hetkellä viha Matti Saarta kohtaan. Vihalla ei saada vihaa loppumaan. Koulukiusatuille ja -kiusaajille on annettava apua, kouluihin on, anteeksi itseni toistaminen, saatava enemmän kuraattoreja, terveydenhoitajia ja koulupsykologeja. Ryhmäkoot on pidettävä pieninä, muuten ollaan vaarallisilla vesillä. Nuorille on tarjottava helppo keino saada apua tai vain juttuseuraa esimerkiksi tarjoamalla enemmän puhelinkeskuksia, joihin soittamalla voi keskustella asioista ammattilaisen kanssa. Vastaanotolle pääsemistä on tehtävä nopeammaksi ja vähemmän monimutkaiseksi. Nykyisiin jopa puolen vuoden jonoihin ei yksinkertaisesti ole varaa. Mielenterveystyölle on annettava reilusti enemmän rahaa ja on kehitettävä selkeä suunnitelma, jossa listataan se, mitä ongelman ratkaisemiseksi aiotaan tehdä.
Vihasta tekoihin. Kansamme on siirryttävä omasta vihastaan konkretiaan, parantamaan tilannetta. Jokainen voi tehdä jotain. Jokainen voi tänään halata jotakuta, hymyillä jollekulle, kertoa tärkeimmille ihmisille, että välittää, jutella jonkun yksinäisen kanssa. Lisäksi kunnan ja muiden tahojen on tehtävä suuret päätökset, joihin niillä on valtuudet. Asiat on osattava priorisoida, jotta jokaisella olisi hyvä olla! Pillerimääräyksillä ei selvitä ongelmista, vaan niiden syyt on selvitettävä ja niihin puututtava. Videopelien ikärajoja on tarkistettava ja niissä on pitäydyttävä. Television ohjelmistoa ja sen lähetysaikaa on mietittävä uudestaan. Jokaisella on vastuu! Oma rahan- tai julkisuudenhimo ei yksinkertaisesti saa mennä ihmisten hyvinvoinnin edelle.
Tässä asioita, joita eilisen tapahtumat saivat minut ajattelemaan. Haluan konkretiaa. Haluan, että jotakin tapahtuu. Haluan, että tragedioiden syitä selvitetään ja niihin puututaan, jokaisella mahdollisella tavalla! Kertokaa mielipiteitänne ja omia ajatuksianne.
syitä pitäisi tosiaan selvittää ja koittaa kaikin keinoin parantaa tilannetta, eihän asiat voi jatkua näin, liian monia kauheita, järkyttäviä asioita tapahtuu lyhyen ajan sisällä, missään ei oikein vaikuta olevan turvallista. kaikki voimme varmaan tehdä jotain, vaikka se olisikin pientä.